Hahahaha tää säännöllinen bloggailu ei tosiaan oo mun hommaa, mutta who cares ku ainakaan lukijamäärä ei tuota paineita tän kirjotuksen suhteen! Ja oon monen monta kertaa jo suunnitellut poistavani koko blogin, mutta sitte oon alkanu miettiin kuinka hauskaa tänne on sillon tällön selitellä jotakin turhaa ja enemmän turhaa. Oon siis päättänyt pitää tän vielä pystyssä jonkin aikaa.
Eipä mulla tälläkään kertaa mitään kummempia kerrottavana oo Ranskan reissun lisäks. Olin kaks viikkoa siellä vanhemien kanssa moikkaamassa mun isoveljeä joka tossa syksyllä muutti sinne. Oltiin ekat 5 päivää Grenoblessa (jossa se mun veli asuu) ja siitä ajettiin viikoks Rivieran lämpöön ja viimeset kaks päivää kulukin sitten Lyonin lentokenttähotellissa. Ja jos joku oikeesti on kiinnostunut millanen toi reissu kokonaisuudessaan ja näin viikkoja jäkikäteen katseltuna on, niin en voi kuvailla sitä kun yhellä sanalla. Mahtava! Ajeltiin aivan huikeen korkeessa vuoristossa (ja valitettavasti myös huikeen kapeilla teillä), tuijoteltiin Alppeja ikuisuuksiin, mentiin hissillä Bastilleen (linnotus vuorella), koettiin Ranskan Riviera ja kahlailtiin maailman kauneimman värisessä vedessä flamingojen kanssa. Ei miltään matkalta vois pyytää enempää kun mitä toi matka anto mulle. Sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin, kehittää mun ranskan- ja englanninkielentaitoa ja mikä ihaninta, syödä tosi hyvää ruokaa. Ja jokaikinen stereotypia piti ranskalaisista paikkaansa. Järkyttävästi patonkia, viinihifistelyä ja uskomaton määrä poskisuudelmia. Ikävä tulee tota paikkaa!
Koulun osalta jäin vähän jälkeen, mutta oli todellakin sen arvosta sillä koulu ei vois ikinä opettaa mulle niin paljon asioita, mitä tuo matka ja tuo maa opetti mulle. Koulussa sujuu siis kuitenkin hyvin. Tuo Kiviniitty oli kyllä just eikä melkeen oikee paikka mulle! Mun koulunkäynti ei koskaan oo ennen lukiota ollu mitään kauheen ruususta, mutta nyt voin ekaa kertaa herätä aamulla ilman sitä JUMALATONTA VITUTUSTA että koulu alkaa tunnin päästä. Kiitos Kiviniitty, oot awesome! Siellä saa olla just sellanen kun on, ja voi olla varma että ne ihanat ihmiset siinä ympärillä pitää susta huolen. Kiitos siis myös kaikille teille ihanuuksille joihin oon saanu etuoikeuden tutustua nyt syksyllä, te ootte syy miksen ennen oo oikeen jaksanu koulussa ♥
Vähän kuvia mun syksystä, joka valitettavasti lämpömittarin mukaan uhkaa loppua :c Heippa!
